Vuoden Perheiden Puolustaja Maria Dammert

Pepen kiitospuhe 20.11.2015

Haluan Pepe:n puolesta kiittää kirjailija/toimttaja Maria Dammertia hänen merkittävästä työstään lasten ja perheiden oikeuksien puolustajana. Pepe luovuttaa tänä vuonna palkintonsa sinulle kunnianosoituksena käytännönläheisestä työstäsi ja myös vapaaehtoistyöstäsi perheiden auttamiseksi.

Olet rohkeasti ottanut kantaa julkisuudessa maamme ihmisoikeuksien loukkauksiin ja lasten ja nuorten oikeuksista tulla kuulluksi omissa asioissa. Olet myös saanut kuulla kritiikkiä ja vähättelyä, mutta myös kiitosta niiden puolesta, jotka ovat nähneet ja kokeneet sen, miten lastensuojelujärjestelmä toimii Suomen maassa.

Olet myös työsi ohella kirjoittanut lastensuojelun epäkohdista monta artikkelia ja kirjan ”Hukassa huostassa – kertomuksia lastensuojelun runtelemista perheistä ”. Kirja on laaja teos käsittäen koko lastensuojelukentän kirjoa laidasta laitaan. Kirjassa on monta tarinaa perheistä, jotka ovat kokeneet lastensuojelun mielivaltaa, joka muuttuu ideologiaksi ja kuvaa lastensuojelun autoritäärisyyttä. Itse olen kirjaa lukenut monta kertaa.

Olemme kirjakiertueilla ympäri Suomea saanet kokea, että lastensuojeluasiat eivät ole kunnossa. Emme aina ymmärrä ketä suojellaan, mitä suojellaan, miltä suojellaan ja miksi suojellaan lasta omilta vanhemmiltaan. Mm. näitä kysymyksiä Maria on kirjassaan yrittänyt tuoda esille.

Maria on peräänkuuluttanut lastensuojeluasioissa perheiden oikeusturvan olemassaolosta, mutta auttamisjärjestelmä näyttää usein kääntyvän avuntarvitsijaa vastaan. Näkemyserot ovat niin valtavia, ettei maallikko ymmärrä, miksi yhteiskunta satsaa lähes miljardi euroa vuodessa järjestelmään, joka tuottaa huonovointisuutta sadoille tuhansille ihmisille ja sulkee 1,4 % maamme tulevista veronmaksajista yhteiskunnan ulkopuolelle.

Maria toimii myös Perheiden suojelun keskusliitossa toiminnanjohtajana ja hallituksen jäsenenä. Järjestö herätettiin tänä vuonna uudestaan henkiin.Valitettavasti Suomi on edelleen ihan oma suljettu saareke, josta ei paljon informaatiota anneta ulkomaille tai sanotaan niin, ettei ulkomailla ole tarpeeksi tietoa Suomen ihmisoikeusloukkauksista juuri nimenomaan lastensuojelussa.

Tänään marraskuun 20:n päivänä Lasten Oikeuksien Päivänä haluamme muistuttaa kaikkia siitä, että lapset ovat maamme tulevaisuus. Euroopan Ihmisoikeuksien sopimuksessa 8 Artikla takaa jokaiselle oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämästä. Lastensuojelu kajoaa lähes poikkeuksetta kansalaisten perhe-elämään, joka on yksi yksityiselämän ydinalueista.

Maria Dammert on ansiokkaasti halunnut vaikuttaa siihen, että kansainväliset sopimukset velvoittavat kaikkia maita, myös Suomea, joka on ratifioinut Lasten Oikeuksien Sopimus v. 1991.

Toivotamme Maria Dammertille menestystä ja onnea merkittävässä työssään perheiden puolustajana.

linkeissä Marian haastattelu

Maria Dammert
Enter a caption
Mainokset

Juhlat 20.11.2015

Neljäs kerta kun PePe myöntää Perheiden Puolustaja palkinnon. Aluksi palkinto oli epävirallinen ja nimeltään Peppi -palkinto. Palkinnon ovat saaneet Ani Leikonniemi, Solveig Holmström, Tuomas Pellonperä ja Leeni Ikonen.
Kuka saa palkinnon tänä vuonna?
Tule paikalle, niin tiedät ensimmäisenä.
Linkeissä aikaisemmat palkinnon saajat YouTube videoilla.
juhla2015

PePe:n hallitus on pysytellyt hiljaa lastensuojelusta

Toivo on ihmeellinen. Toivo ei tarvitse lepoa, se ei rasitu eikä väsy, mutta se voi kadota tai ruostua. Rikki se ei helpolla mene ehkä vain vääntyy kun oikein rajuun myrskyyn joutuu. Kun toivo katoaa sen tilalle tulee epätoivo. Toivon parhaat ystävät ovat usko ja rakkaus. Jos usko ja rakkaus niin haluavat toivo palaa kadottuaan, mutta se on erilainen kuin lähtiessään. Toivon uhka on se, että sen viholliset pystyvät sen viemään vaikka toivo haluaisi jäädä. Näillä matkoilla se ruostuu. Toivo on siinäkin mielessä ihmeellinen, että se elää ruostuneenakin. Jotta toivo ei ruostuisi tarvitaan uskoa, että se pysyy haltijallaan ja rakkautta, että toivosta huolehditaan.

526104_3632361720313_2048753712_n

VAALIPANEELIN LOPPUTULEMA

Perhepolitiikan parlamentti 27.3.2015

Vaalipaneeliin olivat tulleet kansaedustajaehdokkaat kymmenestä puolueesta. Yleisöä oli vain vähän n.15 hlöä.
Panelistit olivat saaneet kysymyksemme etukäteen. Saimme kuulla heitä jokaista ja samalla myös eri puolueiden kannan perhepolitiikasta. Osa panelisteista oli hyvinkin tietoinen epäkohdista, joita varsinkin köyhät ja heikommassa osassa olevat kohtaavat.
Paneelissa pidettiin kysymyksillä Kyllä/Ei äänestys, josta tulokset alla.

Kiitos panelisteille ja yleisölle!

1. Olisiko perhepolitiikan kehittäminen nostettava hallitusohjelman keskiöön?

KYLLÄ 9 EI 0 TYHJÄ 1

2. Olisiko lapsilisiä korotettava?

KYLLÄ 7 EI 2 TYHJÄ 0

3. Tulisiko kotihoidon tuen jatkuvuuden pituutta lisätä?

KYLLÄ 7 EI 3 TYHJÄ 0

4. Tulisiko isyysvapaiden ja lomien pituutta lisätä?

KYLLÄ 8 EI 2 TYHJÄ 0

5. Tulisiko huostaanottojen määrää vähentää lainsäädännöllisin keinoin lastensuojelulain kokonaisuudistuksen avulla?

KYLLÄ 8 EI 2 TYHJÄ 0

6. Tulisiko sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisen yksityistämistä lisätä?

KYLLÄ 2 EI 8 TYHJÄ 0

7. Tulisiko kotiäitien asemaa parantaa?

KYLLÄ 8 EI 0 TYHJÄ 2

8. Tulisiko perheiden oikeusturvaa parantaa?

KYLLÄ 10 EI 0 TYHJÄ 0

JOITAKIN PUHEENVUOROJA ON LADATTU YOUTUBELLE:

https://www.youtube.com/watch?v=Jzs9mH5oxKc Jarmo Nevalainen

https://www.youtube.com/watch?v=h9UklquRY5Q Jaana Shelby

https://www.youtube.com/watch?v=OXHAMuGEY5g Laura Rantanen

https://www.youtube.com/watch?v=Cdkt07qQH4k Jukka Kärkkäinen

https://www.youtube.com/watch?v=Bfj1z3ysLJA Simo Rajamäki

https://www.youtube.com/watch?v=mvR4lTpzVFM Eeva-Johanna Eloranta

https://www.youtube.com/watch?v=qbVGiF_wJ5I Annina Ruottu

Tässä tulevan vaalipaneelin kysymykset ja panelistit.

Kysymys 1.
Mitä tavoitteita puolueellanne ja teillä on perhepolitikassa?
Miten hyvin tunnet lapsiperheden tilanteen?

Kysymys 2.
Miten perheitä tukevaa sosiaalipalvelujärjestelmää tulisi kehittää?
Miten perheiden sosiaaliturvaa tulisi kehittää?
Tulisiko lapsilisiä korottaa, vähentää vai pitää ennallaan?

Kysymys 3.
Miten tukisit vanhemmuutta?
Miten kehittäisit lastenhoitoa?

Kysymys 4.
Miten kotihoidontukea tulisi kehittää?
Miten päivähoitoa?
Miten perhevapaita ja vanhempainvapaita?
Miten isyysvapaita ja äitiyslomia?

Kysymys 5.
Köyhyys on myös riski lasten huostaan ottamiselle. 1,3 % kaikista alaikäisistä Suomalaisista lapsista (n. 18 000) elää kodin ulkopuolella. Verovaroista lähes miljardi euroa vuodessa kuluu lasten kodin ulkopuolelle sijoittamiseen.
Mitä toimenpiteitä vuonna 2015 valittava eduskunta ja hallitus voisi tehdä lasten huostaanottojen vähentämiseksi?

Kysymys 6.
Suomessa sosiaaliturvan ehtoja on tiukennettu ja yksilöllistä vastuuta korostetaan yhä
voimakkaammin. Samaan aikaan yhä suurempi osa julkisista palveluista halutaan ulkoistaa
ja kilpailuttaa. Muutos ei kuitenkaan ole tuonut säästöjä kunnille ja valtiolle. Siitä huolimatta
sosiaalimenot ovat kuitenkin alle EU-maiden keskitasoa.
Halutaanko edelleen tukea yksityistämistä ja julkisten palveluiden ulkoistamista, ja vähentää entisestään kansalaisten luottamusta oikeudenmukaisiin ja tasapuolisiin palveluihin?

Kysymys 7.
Miten vahvistaisit isien asemaa?
Miten parantaisit naisten ja kotiäitien asemaa?

Kysymys 8.
Miten lastensuojeluasiakkaiden oikeusturvaa voitaisiin kehittää?
Lastensuojelussa olevilla perheillä on suuria puutteita oikeusturvan suhteen.
Hallinto-oikeus hyväksyy n. 95% sosiaalitoimen esityksistä.
Tapauksia ei tutkita ja perheitä ei kuulla.
Ikäänkuin sosiaalitoimi olisi korkein päättävä elin, vaikka näin ei pitäisi olla.
Tämän takia perheet kokevat, että lakia ei noudateta lastensuojelussa.
Sijaisvanhempien asiat käsitellään käräjäoikeudessa ja heidän oikeusturvansa toteutuu.

Panelistit:
Annina Ruottu, Keskusta
Sanna Vauranoja, Kokoomus
Laura Rantanen, Vihreät
Jaana Shelby, KD
Eeva-Johanna Eloranta, SDP
Simo Rajamäki, PerusSuomalaiset
Jukka Kärkkäinen, Vasemmistoliitto
Timo Hellman, Piraattipuolue
Matti Sandström, SKP
Jarmo Nevalainen, IPU

JULKILAUSUMA; UUSI SUUNTA PERHEPOLITIIKKAAN

Parasta lastensuojelutyötä on perheiden tukeminen. Satsaus lapsiperheisiin on elinvoimaisen hyvinvointivaltion perusta. Kohtuullisuus, solidaarisuus ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon kunnioittaminen erityisesti huono-osaisten arjessa, tulee olla jokaisen oikeus tänään ja myös tulevaisuudessa.

Viime vuosina Suomeen on syntynyt useita yksityisiä sosiaalipalvelu yrityksiä (lastenkoteja, päiväkoteja, kouluja, vanhainkoteja, terveysasemia). Yksityistäminen on mm. lisännyt eriarvoisuutta kansalaisten välillä. Palvelut ovat liiketoimintaa, jossa tavalliset ja vähävaraiset perheet eivät aina saa riittävää tukea, hoitoa, opetusta ja apua. Yritykset haluavat liikevoittoa ja sen seurauksena niiden antamat palvelut pahimmillaan loukkaavat ihmisarvoa.

Tämän päivän yhteiskunnan uudistamisessa hyvinvointipalvelut ovat jääneet kehittämättä ja järjestelmän keskeiseksi tavoitteeksi on ollut säästöt. Palvelut eivät ole perheiden tarpeiden ja toiveiden mukaisia. Muutostarpeita on perusteltu säästöpolitiikalla heikentäen hyvinvointipalveluiden kehittyminen.

Suuret sosiaaliset ongelmat, kuten työttömyys, asunnottomuus, ylivelkaantuminen, köyhyys, lasten ja nuorten huostaanotot ja syrjäytyneisyys ovat lisääntyneet. Edelleenkään kaikille ei taata riittävää turvaa niissä olosuhteissa, joihin nämä ongelmat johtavat. Erityisesti yksinhuoltajien ja pienten lasten perheiden köyhyys on lisääntynyt. Kohtuuttomien tilanteiden ehkäisemiseksi olisi otettava paremmin huomioon ihmisten erilaiset tarpeet sekä vaihtelevat elämäntilanteet.

Lasten ja nuorten huostaanottoprosesseissa on räikeitä epäkohtia. Vanhakantaiset tulkinnat yhdistettynä työntekijöiden kiireeseen, asiakkaiden ja työntekijöiden vuorovaikutus ongelmiin, huostaanoton perusteiden todeksi näyttämiseen, ovat johtaneet siihen, että lasten ja nuorten sijoittaminen kodin ulkopuolelle on reilussa vuosikymmenessä yli kaksinkertaistunut. Tämä näkyy myös nuorten itsemurhatilastoissa ja syrjäytyneisyyden lisääntymisessä.

Tällä hetkellä sijoituspaikat, niin sijaiskodit kuin lastenkodit, nauttivat taloudellisista eduista, oikeudellisesta suojasta ja yleisestä arvostuksesta. Olennaista olisi taata kaikille perheille samantasoinen tuki kuin kodistaan pois sijoitetuilla lapsilla on, riittävä oikeudellinen suoja ja mahdollisuuksia antava sosioekonominen asema.

Taloudellisista syistä syntyvien vääryyksien ja epäoikeudenmukaisuuksien vähentämiseksi perheillä tulisi olla oikeus päättää omista asioistaan ilman rasittavaa rahanpuutetta ja pelkoa viranomaisvaltaa kohtaan.