Vuoden 2016 Perheiden puolustaja palkinto myönnettiin Lastenoikeuksien päivänä varatuomari Outi Mannoselle

Pepe ry:n puheenjohtaja Niko Suojamaan puhe Pepe ry:n lastenoikeuksien juhlassa 20.11. 2016. Puheen alla on linkki, jossa vuoden Perheiden puolustajan haastattelu.:

”Pelastakaa perheet ry:n puolesta haluan kiittää teitä varatuomari Outi Mannonen 20 vuoden työstä lakimiehenä perheiden puolustajana, sekä julkisista kannanotoista lastensuojelun kehittämiseksi.

Pelastakaa perheet ry seisoo Turun Sanomissa 1.11.16 esittämänne näkemyksen takana, että lastensuojelun vakavia epäkohtia ovat: virkamiesten suuri valta, oikeuskäsittelyn puutteet, epäpätevät työntekijät ja tarkistamattomin tiedoin tehdyt päätökset.

Yhdistyksemme haluaa kiittää teitä väsymättömyydestä näiden asioiden esiin tuomisessa. Vaatii rohkeutta seistä sanojensa takana näissä asioissa. Viranomainen nähdään Suomessa aina ehdottomasti oikeassa olevana, kyseenalaistamattoman totuuden esittäjänä. Pilkan ja naurunalaisuuden uhallakin olet kyseenalaistanut tämän totuuden.

Asiaan perehtymättömän on vaikeaa ymmärtää, että Suomessa perheillä todella ei ole lastensuojelun suhteen minkäänlaista oikeusturvaa. Kuinka monta lasta onkaan Suomessa viety perheistään virheellisten kirjausten perusteella, ilman minkäänlaisia todisteita. Ja silti oikeus perheessään kasvamiseen on keskeinen lapsen oikeus.

Lapsen oikeuksien juhlassa tuntuu erikoiselta nostaa esiin, että itse asiassa lapsen oikeudet eivät Suomessa toteudu. Tarkoituksena onkin juhlistaa sitä että nämä oikeudet todella ovat olemassa ja sen kautta voimme tehdä työtä sen eteen, että ne toteutuisivat. Tätä työtä olette jo tehneet vuosikausia ja toivomme, että tämä perheiden puolustaja -palkinto antaa teille voimia jatkaa ja uskoa siihen että lopulta oikeus voittaa. Kiitoksia vielä kerran koko yhdistyksen puolesta.

Niko Suojama, puheenjohtaja
Pelastakaa perheet ry”

 

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Vuoden 2016 Perheiden puolustaja palkinto myönnettiin Lastenoikeuksien päivänä varatuomari Outi Mannoselle

  1. Kyllä vanhemmilla on vaikeaa nykypäivänä. Avan mahdotonta! Oma lapseni on jo aikuinen, mutta jo hänen aikanaan näin ja koin niin omituisia juttuja että luulin olevani ihan eri maailmasta kuin kukaan muu. Nyt sitten huomaan, että en ollut hullu, vaan tajusin, mitä tapahtuu. Siihen aikaan ei vielä huostaanotot olleet niin tavallisia kuin nyt, mutta voin uskoa, että jos olisin (olin yksinhuoltaja) nyt lapseni kanssa niissä tilanteissa joissa olin, olisin täysin tuomittu. Olin jo mm, koulu taholta silloin. Esim. lapseni ei osannut matematiikkaa. ala-asteella, 4. luokalla Hän sai kokeessa puolet väärin ja pyysin, että hän saisi tukiopetusta. Kirjoitin lukemattomia meilejä opettajalle mutta en saanut vastausta. Viimein sain tapaamisajan rehtorin ja opettajan luokse. He alkoivat kysellä, että olenko hullu (juuri niin he antoivat ymmärtää), onko minulla sosiaalista apuverkostoa – ja pistivät minut allekirjoittamaan paperin, etten saa enää ottaa yhteyttä heihin sähköpostilla ja kysyä, miksi tyttäreni ei saa matematiikan tukiopetusta. Hän ei kuulema tarvinnut sitä. En enää sanonut mitään, mutta irtisanoin tyttäreni siitä koulusta (koska opettajat kiusasivat tytärtäni ja minua muillakin tavoin) ja vaihdoin hänen kouluaan tavattuani ensin uuden koulun rehtorin ja tutkittuani, mikä on on heiniään. Olin saanut muilta vanhemmilta hyvää palautetta siitä koulusta ja sen koulun rehtorista ja päätin kokeilla tuota koulua. Kielsin tytärtäni kertomasta silloisen koulun opettajille, mihin kouluun hän menee, sillä oletin (aivan oikein) että hehän tietenkin soitttaisivat sinne uuteen kouluun ja sanoisivat, millainen kauhea äiti olen. Opettaja yritti muuten tivata tyttäreltäni, mihin kouluun hän menee, tarttumalla tätä käsivarresta erään välitunnin aikana ja tiuskaamalla: ”Mihis kouluun sä menet?” Onneksi olin aavistanut tämän ja neuvonut tytärtäni sanomaan, ettei muista.

    Uudessa koulussa sitten luokanopettaja huomasi, ettei tyttäreni osannut matematiikkaa ja oli puoli kirjaa muita oppilaita jäljessä. Tämä opettaja – pyytämättäni – antoi tyttärelleni puolen vuoden ajan tukiopetusta matematiikassa. Hänen mielestään tyttäreni kuului saada sitä. Muutenkin kaikki sujui niin mainiosti siinä koulussa, että!

    Mutta jos nyt olisin samassa tilanteessa kuin tuolloin siinä kauhukoulussa, voin vai kuvitella, että minut tuomittaisiin kelvottomaksi äidiksi ja tyttäreni otettaisiin minulta pois ja mitään oikeutta niitä paskiaisia vastaan ei olisi. Aivan hirveä koulukokemus.

    Nyt uutisia lukiessani huomaan kaiken vain pahentuneen vanhempien kannalta. Aina vaan vanhempia haukutaan, ihan aina, joka tuutista. Lohduttavaa sikäli, että huomaan etten ole ollut enkä ole yksin. Surullista on se, että tilanne on näköjään todellakin pahentunut ja vanhempien oikeuksia on riistetty aivan uskomattomalla tavalla.

    Mutta tämä ilmiö ei ole vain suomalainen ilmiö: tätä tapahtuu kaikissa Euroopan maissa, mm. Briteissä. Tässä ilmiössä on kyse suuremmasta skaalasta, nimittäin kaiken kattavasta yhteiskunnallisesta kontrollista. Kun lapset saadaan pois vanhempien ulottuvilta, heidät voidaan aivopestä totalitäärisen yhteiskunnan mielen mukaisiksi miten vain. Kyse on yhteiskunnallisesta kontrollista, jolla halutaan ohjata ihmisiä – ja lapset ovat siinä mielessä mitä erinomaisin kohde kaikessa haavoittuvuudessaan. Lapsia ei oikeasti halutakaan suojella. Ei se ole minkään instanssin tarkoitusperä. Siksi tuo kaikki niin hankalaa onkin! Ainoa taho, joka oikeasti haluaa lapsiaan suojella, ovat vanhemmat. Vanhemmat eivät ole täydellisiä, mutta useinmiten kuitenkin ihan kelvollisia vanhemmiksi. Nykyisin kaikki vanhemmat luokitellaan paskakasakastiin vain siksi, että on muutama prosentti vanhempia, jotka eivät todellakaan ole vanhemmuuden arvoisia. Suurin osa on. Silti joka päivä lehdet pullollaan uutisia paskoista vanhemmista. Ja lapset kuulevat ja näkevät ne uutiset ja ajattelevat, ettei vanhemmilla ole mitään arvoa. Siitä se sitten lähtee se aivopesu vanhempia vastaan, se kulminoituu murrosiässä, koska koulussa opetetaan, miten ”sitten kun olet murrosikäinen, olet vanhempiasi vastaan ja tappelet heidän kanssaan…” Noinhan ei välttämättä luonnostaan ole: se opetetaan kouluissa. Ei kehitysmaissa lapset 15-vuotiaina tappele vanhempiensa kanssa. Ei heillä ole murrosikäisenä samanlaisia ”oireita” kuin länsimaissa. Länsimaissa NE OPETETAAN LAPSILLE. Lapset OPETETAAN KOULUSSA OLEMAAN VANHEMPIAAN VASTAAN. Sitten tulevat sosiaalitantat ja pistävät vanhemmille luun kurkkuun ja riistävät ihmisoikeudet. Niin se menee. Täytyy ymmärtää, ettei yhteiskunta mitään ihmisoikeuksia oikeasti haluakaan, eikä oikeuksia vanhemmille. Ihmiset ovat koneita ja yhteiskunnan orjia, joiden täytyy marssia yhden pillin tahdissa. Jotakin sellaiselle järjestelmälle on tehtävä. se on selvä.

    Eräs ystäväni ja työkaverini kertoi pari vuotta sitten omista kokemuksistaan siitä, miten hänen lapsensa (adoptoitu – siis perhe on syynätty läpikotaisin, että on kelvollinen. Heillä on toinenkin adoptiolapsi.) oli otettu huostaan, koska hän oli käskenyt 15-vuotiaan lapsensa lukemaan läksyt ja temperamenttinen tyttö oli suuttunut ja soittanut lastensuojeluun ja sanonut, että ”Äiti kiusaa”. Siitä oli seurannut 4 vuoden taisto ja sellainen kauhutarina, että kuuntelin tukka pystyssä niitä karkaamisjuttuja ja puhelinten salakuljetustarinoita, että saisivat edes jutella keskenään (huostaanotetuilta lapsilta rajoitetaan kaikki vapaus mm. soittaa puhelimella) ja lopulta pakomatkaa jostakin hemmetin kuusesta, minne se tyttö oli viety. Sosiaalitantat valehtelivat jatkuvasti tyttären vanhemmille siitä, missä hän on – he saivat selville tytön olinpaikan siksi, että tyttö pakeni salaa tapaamaan äitiään lounaalle. Niin, ei olisi saanut edes tavata omaa lastaan. Se juttu oli niin hirveä, että luulin kuuntelevani tarinaa jostain 1700-luvulta, mutta se kaikki tapahtui 2010-2014. Ystäväni kuoli yllättäen 2015. Niin kauan aikaa hän taisteli tyttärestään – ja tytärkin taisteli, eivätkä sitten saaneet nauttia rauhaisasta yhteiselosta kovinkaan kauan. Kyllähän se tytär kuitenkin ehti jo sanoa äidilleen, ettei todellakaan tiennyt mitä teki soittaessaan niille sosiaalihirmuille. Että sellainen soppa siitä tuli. Joku taho sai rahaa tästä hommasta, siihenhän se homma perustuu.

    1. Anteeksi kun huomasin kirjoituksen vasta nyt.
      Tilanne on aivan kauhea monelle lapselle. Se on sikamaisen väärin. Alle 18-vuotias ei ole vastuussa omista teoistaan vaan hän tarvitsee vielä ohjausta oikean ja väärän, hyvän ja pahan erottamiseen niinkuin melkein kaikkeen muuhunkin. Tämä lastensuojelubisnes pääasiassa kiertää vastuunottoa lasten elämästä ja heidän bioperheillään ei ole muuta nimeä kuin ”riskiperhe”, yhteiskuntaa rasittava, heidän huolen aiheensa. Mitään mahdollisuutta perheen ryhdistäytymiseen ja vastuunottoon ei anneta.
      Olenkin tuonut viimeaikoina esille sitä ajatusta, ”että oliko ajatus peruskoulusta virhe”. Se, että kaikilla olisi mahdollisuus koulutukseen. Koska kuitenkin köyhien ja työttömien lapsia saa kohdella huonosti. Heidän henkinen hyvinvointinsa oli parempi kun heillä oli oma yhteisöllisyys. Sai kuulua johonkin ja oli mahdollisuus yhdessä ajaa asioita. Nyt lasten pahoinvointi ja heikko identiteetti on pahentunut.
      Jollei ajoissa tähän herätä, niin Suomessa asuu 5 miljoonaa yhdessä nyökyttävää pallinaamaa, kaikki suunnilleen samaa väliinpitämätöntä ja teeskentelevää ihmistä, jota on pakotettu seuraamaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s